Makrotex
Millin taidehaaste
Värikollaasit
Jotain uutta 4 ja 5/6
Posted by sirokko : 18 huhtikuun, 2017
Olen jo pidemmän aikaa katsellut realistisia lyijykynäpiirroksia sillä silmällä, että ol
isi kiva opetella tuokin taito. Jotain uutta minulle, siispä kokeilin.
4. Aloitin silmästä.
Suraavaksi nostin rimaa korkeammalle, hätähousu kun olen, ja ajattelin, että siinä samalla voisi kokeilla muotokuvapiirtämistäkin. Siispä kaivelin varastoista malliksi esi-äitini valokuvan…
Heh heh. Kuvalla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, esiäitikin on onneksi ollut ikiunessa jo lähes sata vuotta. Lyijykynällä aloitin ja päälle suttasin hiilikynää, taustaan vähän kahviakin. Aion kyllä paneutua tähän lajiin uudestaan paremmalla aikaa ja paremmalla mielenkiinnolla. Nyt nimittäin kävi niin, että rupesin siivoamaan kangaskaappiani, ja auts, hetimiten iski uusi idea: pitääkin oppia tilkkujen ompelua.
5. Tuumasta toimeen, netistä neuvoa. Useampia ompelumalleja tuli kokeiltua, kaikki tilkut ovat erilaisia, tilkku tilkulta luotu, silmämääräisesti leikelty ja ommeltu, vapaasti sommiteltu. Tietenkin, kun minusta on kysymys, kärsivällisyyteni ei riittäisi mihinkään pieneen näpertelyyn tai mittailuun sen paremmin kuin saman toistamiseenkaan. Näitä on kyllä kiva tehdä, aplikaatioita syntyi telkkarin edessä mainoskatkojen aikana, mallit on piirretty vapaalla kädellä netistä. Aion ottaa tästä oikein harrastuksen. Työ ei ole vielä valmis, mutta näkeehän tuostakin. Seuraavaan pitää vaan valita kankaat, tähän harjoituskappaleeseen on käytetty vähän kaikenlaista loppua. Tämä on kevyt malli ilman vanua ja tarkoitettu hyttyspeitoksi parvekkeelle. Ajattelin, että kelpaa haasteeseen, kun muunkinlaisia askarteluja on nähty.
Ei mitään hillittyä edelleenkään…
Sirokon silmässä 
Armiida said
Wau! Piirros on hyvä ja peitto suorastaan erinomainen. Ihania, erilaisia kuvia, kivoja tilkkuja. Tykkään todella.
sirokko said
Kiitos Armiida! Piirtäminen on ihan kivaa, onneksi on tuo youtube mistä saa halutessaan oppia 🙂
Millin said
Lyijykynätyöksi ja ensimmäiseksi muotokuvaksi tämä on upea! Huumorisi ja esiäitizombi kyllä nauratti:)
Tilkkupeitto hurmaava, sinulla on taitoja molempiin uusiin harastuksiisi. Tuosta vaan, telkkaria katsellessam, wau sanon minäkin!
sirokko said
Kiitos Millin. Värien ystävänä lyijykynä on vähän pliisu väline, mutta ihmeitä silläkin jotkut taitavat saavat aikaan. Minun muotokuvastani tuli vain kuva ilman tunnistettavaa muotoa. Siinä onkin haastetta saada aikaan näköiskuva 😀
Selma said
Kyllä nämä kelpaa joka suhteessa, ainakin minun mielestä, haasteeseen 🙂
Muotokuva on loistava ja tilkkupeitto oikein hauska 🙂
sirokko said
Kiitos Selma. Yrityksestä kaikki alkaa 🙂
harakka said
Älähän vähättele ollenkaan töitäsi, sillä nämähän ovat todella kauniita!
Muotokuva on tosi hieno ja tilkkupeitto ihan tosi upea!
sirokko said
Olen rehellinen, muotokuva ei todellakaan ole näköisensä, mutta yritystä oli. Lisää harjoittelua ja ehkä siihenkin joskus pääsisi. Tilkkujen kanssa on paljon mukavampi leikkiä. Kiitos Harakka.
riitta k said
Tilkkutöihin addiktoituu todella! Nimim. ’parantunut’ tai ehkä pikemminkin ’kuivilla’…
Piirroksesi ovat taitavia, lyijykynä kiinnostaa itseäkin nyt…
sirokko said
Apua, vai addiktiovaara! No ehkä en ole niin pitkäjännitteinen ihminen, että kehittäisin tästä oikein addiktion.. hm.. täytyy tunnustaa, että vie aika helposti mukanaan. Enemmän kuin lyijykynä, joka sekin kyllä on mielenkiintoinen tuttavuus. Kiitos Riitta.
susupetal said
Reps! Minunkin esiäitini olisi zombie, jos alkaisin häntä piirtää. Olet kyllä onnistunut mielestäni todella hyvin noissa lyijykynätöissäsi, rispekt! Lyijykynä on hiukan samaa laatua kuin hiili, en kestä, kun paperi ja kädenselkämys ovat silkkaa harmaata.
Haluaisin niin osata ommella, joten en voi muuta kuin kateellisena katsoa tuota tilkkutyötä. Vaikka sanot itseäsi hätähousuksi, noihin applikaatioihin ja tilkkujen yhdistämiseen tarvitaan kyllä todella paljon kärsivällisyyttä! Hyvä sinä ❤
Tämä haaste on kyllä ollut hauska, koskaan ei tiedä,mitä löytyy, kun käy blogikierroksella! Upeaa vaihtelua.
sirokko said
Ei ole minunkaan välineeni lyijykynä juuri samasta syystä. Silti haluaisin onnistua edes yhden näköiskuvan, sitä ennen pitää varmaan luoda kokonainen zombie-suku 🙂
Miten niin et osaa ommella, sitä en sinusta usko, siihen ei tarvita kuin ompelukone. Tyttäreni sanoi samaa (eikä todella ollut ikinä edes nappia ommellut) ostin hänelle koneen, on ommellut kortteja ja saanut jo aikaan muutaman laukunkin ihan omin nokin. Siitä se lähtee, alusta, suorista saumoista.
Applikaatiot on kiva tekeminen mainoskatkojen aikana, mukavampaa kuin neulominen 🙂 Minun työni ei paljoa kärsivällisyyttä vaadi, on näes sellaisella vähän sinne päin -tyylillä tehty. Huolelliseen mittailuun ja leikkaamiseen ei minusta ole, tämmöinen ’luovuus’ on niin paljon hauskempaa.
UUna said
Tosi ilmeikkään olet ”Zombiestasi” saanut. Ikää ei ole helppoa ilmaista, mutta sinä olet onnistunut hyvin, myös jotain murhetta on kuvassa, eihän aika ollut silloin helppoa.
Tilkkupeite on kerrassaan upea! Tuon alle on kiva kätkeytyä iltapäivätorkuille.
Molemmat työt ovat niin hienoja, että kannattaa kyllä jatkaa molempia harrastuksia.
sirokko said
Kiitos Uuna. Alkuperäinen valokuva oli aika kaukaa otettu ja yksityiskohdat sumeita, piti vähän inspiroitua. Ennenhän kuviin laitettiin pyhävaatteet päälle ja näytettiin vakavaa ilmettä, anoppini tekee niin edelleenkin .) Ei tullut näköistä, mutta kyllä minä senkin vielä haluaisin oppia.
Tilkkuja tulee varmaan koottua jatkossakin, nyt kun siihen haksahdin 🙂
Esther Helmiä said
Samaa tummaa piirrettä löytyy kyllä minunkin suvustani, hmm. , mummuni oli tumma..ollaanko me sukua??Ja muuten kerrohan nuo mainoskatkojen kivat mainokset kun noin hyviä luomuksia syntyy, tai kerro edes se ohjelma, jospa iskisi minuunkin!! :)Upea peitto!!!
sirokko said
Minun molemmat mummuni olivat tummia, samoin isäni, lapsista tuli vaaleita, se siitä dominoivasta väristä 🙂
Kun katsoo Ranskan kanavia ei voi välttyä toistuvilta mainoskatkoilta, jotain mielekästä pitää siinä välissä tehdä muuten alkaa jääkaappi lämmetä liikaa 🙂
Liplatus said
Aah, sinä lorautitkin kahvia työllesi, antaa kauniin patinan.
Melkein minäkin lorautin, kahvi oli jo keitettynä, mutta sitten osui vanhaksi menneet talkkuna jauhot silmiini. 😉
Hieno työ esiäidistä! Voihan olla vitamiinien puute, kun silmän aluset tummuneet, muttei se työtä huononna.
Silmä on tosi tarkkaa työtä, aidon näköinen.
sirokko said
Esiäiti ei varmaan ehtinyt paljoa nukkumaan, töitä kun siihen aikaan piisasi, vähemmästäkin zombiksi muuttuu. Meidän suvussa meillä ohutihoisilla muuten menee nuo silmänalustat perintönä, zombius odotettavissa siis täälläkin 😀
Talkkunajauhoja! Niitä ei kukaan olekaan aikaisemmin kokeillut!
maahinen said
Upeasti olet piirtänyt niin silmän, kuin esiäidinkin 🙂 Zombi, hih, ei sentään. Tämä kokeilu paljasti, sinun olevan taitava piirtäjä, joten tätä kannattaa jatkaa.
Tilkkupeitto on myös aivan ihana. Yhden olen aikoinaan esikoiselle ommellut, kun hän oli pari vuotias. Mukavaa puuhastelua, kun vain ehtisi kaikkeen. Moninaisesti olet jo uutta kokeillut ja kaikessa onnistunut, joten lisää vaan …:-))
sirokko said
Kiitos Maahinen. Aika zombilta esiäitini tuossa kyllä näyttää, alkuperäisessä kuvassa ei niinkään 🙂 Olen huomannut etten kuulu niihin, jotka muutamalla viivalla onnistuvat tekemään näköiskuvia, ei onnistunut useammallakaan viivalla.
Tilkkutyöt on todella kiinnostavia, mutta mihin niitä oikeasti tarvitsee… tietty onhan helpompi lastata kaappiin yhteen ommeltuna. Pitää vaan keksiä lisää kohteita 🙂
BLOGitse said
Vautsivau, selvästi osaat myös piirtää, siitä vaan kohti uusia haasteita!
Sanot ettet ole kärsivällinen ja nyprääjä. Tuollaisen peitteen tekemiseen vaaditaan kyllä molempia, kärsivällisyyttä nyprätä.
Muakvaa viikonloppua!
BLOGitse said
po. mukavaa
sirokko said
Kiitos Blogitse. Kaikki on suhteellista. Kun on kasvanut käsityöläisperheessä, jossa kaikki käsin tehty on millilleen mitattu ja nurjat ja oikeat puolet näyttävät prikulleen yhtä siisteiltä, niin olen sillä mittarilla huolimaton hutilus D Tykkään kyllä ommella noita tilkkuja omaan nopsaan tapaani.