Sirokon silmässä

kuvittelua kaikenlaista

Hilla tapasi Leijonaisen

Posted by sirokko : tammikuu 29, 2015

IMG_1447

Hei! Mitä sinulle kuuluu?

– Heippa, Leijonainen! Sinut tunnistaakin helposti, olen nähnyt paljon kuviasi, olet vähän julkkis jo, etkä kai niin vähääkään. Oho, onpas täällä korkea penkki, ei tappijalkani maahan asti ulotu… Minä tulin kun Sirokko sanoi, että pidät täällä vastaanottoa. Ja koska ei tunnetakaan entuudestaan, niin minä olen Hilla, ja suo anteeksi tämä valeasuni, toivottavasti en pelästyttänyt, olen pikkuisen julkisuuskammoinen, joten mieluummin esiinnyn in cognito.. Tämä perinteinen m’leya on oikein passeli tällaisissa tapauksissa, tosin hankala näillä teleportaatio-matkoilla, nytkin takertui liepeet kiinni teleportin kaasupolkimeen ja vähältä piti, etten lentänyt pohjoisnavalle asti. Mutta onpa kiva tavata näin oikein livenä! Mitenkäs sinulla menee?

– Minulla on vähän jalka kipeä, mutta muuten menee ihan hyvin. Talvella tulee kyllä laiskoteltua liian paljon. Nytkin varmaan torkkuisin peiton alla, ellei tuo Uuna olisi alkanut hätyytellä.

– Niin ne meitä pomottelee, tee sitä, tee tätä, ei sairaslomasta tietoakaan. Minutkin Sirokko passitti väkisin esiin lakanoistani, vaikka olin jo hyvää vauhtia pääsemässä sadan vuoden uneen. Vähän tokkuraisena ihmettelin, että mitä, kutsu, mihin, miksi minä… Vähän arvelutti, kun netissä kutsutaan, niin kohta siellä on satoja immeisiä paikalla remuamassa. Miten sinulle sellainen tulikin mieleen heti aamutuimaan?

– Kun siitä heräsin niin aloin ajatella, että olisi kyllä kiva vähän tutustua ja nähdä teitä kaverit.

– Mahdoitko olla ihan kokonaan herännyt.. Vaikka ei siinä mitään, nyt kun alkuun pääsee, niin mukavaahan tämä on ollut. Kävin jo tapaamassa Hildaa, Olkaa ja Zibelinaakin, tätä menoa minustakin voi vielä tulla sosiaalinen.

– Miten sinä tänne julkisuuteen oikein päädyit?

– Niin, kauheaa! Olen julkisuudessa, apua! Onneksi on tämä valeasu sentään, ei kerholaiset tunnista. Minä näet synnyin sellaisessa vähän kuin salaseurassa hyvien ystävien kera, synnyttiin kaikki uudelleen vähän hassahtaneiksi ja hulluteltiin muutama vuosi sydämien kyllyydestä. Jestas, pitäisi varmaan jo hävittää nekin aikakirjat varmuuden vuoksi. Mutta se oli tosi terapeuttista silloin, sitten taas lähdettiin kukin tahoilleen ja minä vaivuin pitkään, makeaan uneen.

– Hauskaa! Minä synnyin oikeastaan yhden tarinan kautta ensin. Uunan piti kirjoittaa jossain kurssilla tarina, jossa oli päähenkilönä eläinhahmo. Siitä hän sitten innostui ja alkoi maalata minua. Muutamassa näyttelyssäkin olen ollut mukana. Mutta viime aikoina olen kyllä saanut laiskotella.

– Olenkin nähnyt kuvia syntymisestäsi. Hienoja vaan olivatkin, on se Uuna vaan taitava. Minusta ei ole yhtään kuvaa, paitsi tähän yhteen Sirokko suostutteli malliksi, mutta lupasin vasta, jos saan pysyä tuntemattomana.

– Mutta hei, mitä saisin tarjota sinulle? Voit ottaa jotain muutakin kuin teetä? Entä kakkua tai jäätelöä?

– Voi anteeksi, mutta katsos, minulla onkin jo muki kahvia ja voisilmäpulla valmiina. Vietän Suomessa paljon aikaa kahviloissa, joten siitä on tullut jo tapa, että kierrän pöytään tiskin kautta. Kiitos kuitenkin tarjouksesta.

– Minä käyn tosi harvoin missään kahviloissa, mutta en kehdannut sinua murjuunikaan kutsua. Sitä paitsi tekee hyvää laittaa vähän siistimpiä vaatteita päälle, tosin nämäkään ei kummoiset ole, mutta näkisitpä minut kotona. Viihdyn sellaisissa mukavissa vaatteissa. Ja yhden jutun unohdin kun lähdin. Sen huomasin, kun kävin veskissä ennen tuloasi. Unohdin taas nyppiä viiksikarvani, en ymmärrä, miten ne ovat alkaaneet niin valtavasti kasvaa iän myötä. Harmaita en edes yritä enää nyppiä tukasta, ne alkavat olla voitolla, joten pitäisi kohta nyppiä kai mustat.

– Äläs nyt, sinähän olet niin sutjakka ja elegantti, harmaat vain kaunistavat uljasta harjaasi. Minä käytän tätä kaapua aina silloin, kun ei ole aikaa tai halua laittautua tai kun haluan ettei kukaan näe. Tähän on hyvä piilottaa yimääräiset kilotkin, jotka, kappas vaan, näyttävät pursuavan kuvarajojenkin yli. Sirokko ei yhtään tykkää, sanoo, että on vanhanaikainen. Se on kyllä totta, tämä on se perinteinen itäisen Algerian kaapu, jota juuri kukaan ei enää käytä, paitsi ikivanhat, kerjäläiset ja vähän kevytkenkäisemmät naiset. Ja minä silloin tällöin.

– Onko sinulla jotain kesäsuunnitelmia? Mitä aijot tehdä?

– Jospa menen jatkaan uniani, tai ehkä sujahdan salaa Sirokon matkalukkuun ja tulen Suomeen, siellä saattaa tavata muitakin hassahtaneita.

– Minä odotan kesää tosi innolla. Minulla on sellainen avoauto, ajelen sillä harja hulmuten. Tuletko joskus retkelle sen kanssa? Keksitään jokin kiva kohde.

– Korvani ei oikein siedä vetoa ja mahtaako siinä lentää hunnutkin päästä.. mutta jos löydän jostain lentäjälakin niin sitten, kunhan et vain aja liian kovaa, minua pelottaa vauhdissa.

– Olipa kiva, että tulit, nyt on paljon helpompi suunnitella jotain yhteistä, kun on hetken istunut nenätysten tai nokatusten, miten vaan, tai vaikka turvatusten 😀

– Ihan mukava oli tavata. Kuka olisi uskonut että vielä puristan Leijonaisen tassua. Uskallanko antaa sellaiset ranskalaiset poskipusutkin, joita meillä on tapana jaella. Moiskis ja moiskis vaan! Teleporttini jo hälyttää, joten näkymisiin!

– Moikka, hyvää jatkoa sinulle!

Advertisements

14 vastausta to “Hilla tapasi Leijonaisen”

  1. UUna said

    Oih, salaperäistä ja kiehtovaa! Ihanaa Hilla että tulit. Tästäkin tulee hieno salaseura, vaikka onkin ”vähän” julkinen 😀 Alkoi kyllä kiinnostaa kovasti, missä salaseurassa olet ollut. Yritin klikkailla kaikki tunnisteet, mutta ei sieltä mitään paljastunut.
    Olet niin salaperäisesti pukeutunut, että heti alkaa kiinnostaa, kuka siellä takana oikein on. Mutta ymmärrän minä sen, että ei sitä heti ole helppoa lähteä tänne asti ihan miten vaan. Ja kyllä tässä jo paljon tulimme tutuiksi, kun keskustelimme. Ja silmät ovat merkittävät. Sinulla on kauniit ja avoimet, ilkikurisetkin, silmät Hilla. Täytyy myöntää, että ihastuin silmiisi.
    Oikein paljon terveisiä sinne kauas, terveisiä Sirokkolle, että hienosti piirretty. Keskustelu kulki sujuvasti ja oli oikein mielenkiintoista. Vielä taidan mennä lukemaan pari kertaa…
    KIITOS Sirokko 🙂

    • sirokko said

      Hilla on vähän sellainen ujo ja epäsosiaalinen eikä ole ollut netissä ollenkaan, vain kerhon aikakirjoissa esiintyy, sen salaisen kerhon, jota ei siis voi paljastaa 🙂 Mutta eipä sitä tiedä vaikka tuo tuosta vielä innostuisi sosiaalisemmaksi, vaikka aika uneliaalta kyllä vaikuttaa. Nyt sentään sain jo ekaa kertaa hänestä piirtää jonkinlaisen julkisen muotokuvan. Lupaava alku siis 😀

  2. Sisko said

    Päivää vaan Hilla ja kiva tutustua. Olet salaperäinen siellä kaapusi ja hunnun alla, mutta silmät loistavat joten kiva sinä olet. Mukava keskustelu teillä Leijonaisen kanssa. Kahvilassa onkin vieraillut Leijonaisen kanssa hauskaa sakkia, ihan huvittaa tää meidän leikki 🙂 Olisi ollut kiva olla seuraamassa tätä joukkoa nurkkapöydässä. Zambelina lähettää terveisiä, hän on toiselta aikakaudelta. Hyvin piirretty ja keksitty!

    • sirokko said

      Hauska tutustua! Kävinkin jo tervehtimässä Zambelinaa, jännä persoona maskinsa takana. Tästä leikistä voisi vielä kehittyä vaikka mitä, olisi tosi kiva tutustua enemmänkin näihin kahvilapersooniin. Zambelinakin voisi kertoa vaikka mitä jännää omalta aikakaudeltaan 🙂

  3. tuulento said

    Tämähän oli vauhdikas tarina.

  4. harakka said

    Kylläpä teillä juttu luistikin hienopsti!
    Ja kaunis nainen olet Hilla! Silmiisi minäkin ihastuin,hi!

  5. Aina said

    Oh Hilla salaperäinen olento. Kuinka hauskaa, että uskaltauduit mukaan. Niin luontevaa jutustelua ja erilainen kulttuuri kurkisteli puheesi seasta. Mielenkiintoista. Hilta ihastui ikihyviksi, kun hänelle kuvan näytin ja tekstin luin. Hauskat kutsut Leijonainen järjesti, hänellä noita ideoita riittää 🙂

    • sirokko said

      Hilla taisi saada äkillisen puheripulin, ei ole ollenkaan tapaistaan, mutta niin voi käydä kun yhtäkkiä löytää itsensä epätavallisesta tilanteesta. Ja hyvinhän se meni, Hilla kiittää ja lähettää terveisiä Hildallekin.

  6. Mielenkiintoinen ja hauska keskustelu. Tätä oli mukava lukea. Kiehtova salaperäisyys verhoaa Hillaa 🙂 Teleportaus onkin mukava tapa liikkua, kun vain varoo liepeitään. Kylmää olisi Pohjoisnavalla tullut noissa vaatteissa 😉

  7. apua unohdin tänne tulla moikkaamaan kun olen sellainen unohtelija,siitä minua aina tuo Esther syyttääkin, mutta kiva tutustua ja kiva kun kävit minuakin moikkaamassa jo aaaaikooooja sitten, terkuin Olka 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s